Muutos johti japanilaisen katumuodin syntyyn
Tässä artikkelissa vaatesuunnittelija ja taiteiden kandidaatti Sanna Hautamäki tarkastelee japanilaisen katumuodin syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Hautamäki kiinnostui japanilaisesta populaarikulttuurista jo ala-asteella.
1970-luvun edelläkävijäbrändit loivat pohjan tulevalle
1970-luvulla Japanissa tuotettiin huippumuotia, mikä muokkasi paikallisten kuluttajatottumuksia. Saadakseen aikaan kulutusta monet muodin alan yrityksistä perustivat suuria tuotantoyksiköitä. Menestyneitä brändejä alettiin myös kutsua DC-brändeiksi (Desingers and Characters), ja niiden alla kilpailivat pienemmät brändit. DC-brändit ohjasivat ja johtivat muodin alan kehitystä aina 1980-luvulle.
Ensimmäisiä katumuodin brändejä perustettiin 1970-luvulla. Brändit Milk ja Pink House ovat lolitan edelläkävijöitä suunnittelussa. Lolita on yksi japanilaisista katumuotityyleistä ja sen kehitys nähdään alkaneen juuri edellä mainittujen brändien toimesta. Varmuutta siitä, ovatko brändit Milk ja Pink House varsinaisia DC-brändejä ei aikaisemmista tutkimuksista löytynyt, mutta joka tapauksessa näiden brändien suunnittelu loi pohjaa tulevalle lolitalle.
Talouden kuplan puhkeaminen muutti japanilaista yhteiskuntaa
Suunnittelun lisäksi katumuodin kehitykseen vaikutti 1990-luvulla koettu talouden kuplan puhkeaminen. Talouden kasvu Japanissa oli päättymässä ja vuonna 1992 osakkeiden ja kiinteistöjen hinnat nousivat pilviin. Se taas johti pörssiromahdukseen. Romahduksen myötä usko koko elämän kattavaan työllisyyteen oli romuttunut, millä oli laajoja jälkiseurauksia Japanin yhteiskunnassa.
Yksi näistä jälkiseurauksista on lasten ja nuorten suhtautuminen tulevaisuuteen Japanissa. Talouden romahtamisen myötä yhteiskunnan arvot kokivat muutoksen nimenomaisesti nuorten ja lasten keskuudessa. Esimerkki tästä arvomuutoksesta on yksilön identiteetin korostaminen verrattuna perhe- tai yrityskeskeiseen identiteettiin.
Katumuotityylien syntyyn siis ovat vaikuttaneet taloudellisten ja sosiaalisten ilmapiirien muutokset, mutta brändien merkitystä tyylien syntyyn ei voida jättää huomioimatta. Vaikka 1990-luvun aikana monet tyylit kehittyivät jotakuinkin nykyiseen muotoonsa, on niiden taustalla suurempia vaikutustekijöitä, kuten se, että nuoret alkoivat ilmaista itseään ulkoisesti ilmentäen arvomaailmansa muutosta.
Mitä ovat 1990-luvun katumuotityylit?
Lopuksi haluan kertoa millaisiin tyyleihin nuoret alkoivat pukeutumaan. Aikaisemmin mainitsin lolitan, mutta sen rinnalle tuli muita erilaisia tyylejä. Tässä artikkelissa kerron muutamia esimerkkejä: kogal, lolita ja visual kei.
Minihameista, pitkistä ja löysistä sukista, villatakeista ja loafer-kengistään tunnettu kogal on yksi katumuotityyleistä. Tyylin asukokonaisuus rakennettiin koulupuvun pohjalta. Pukeutumisen lisäksi tyyliin kuuluu vaalennetut hiukset, rusketus ja valkoinen silmämeikki. Myöhemmin tyyli kehittyi gyaruksi.
Vaikka lolita on alun perin 1970-luvun lähtöisin paikallisten brändien toimesta, kehittyi se vielä 1990-luvulla. Classic, sweet ja gothic lolita ovat yleisimpiä tyylejä tuona vuosikymmenenä. Estetiikaltaan nämä tyylit poikkeavat toisistaan värimaailman ja printtien osalta, mutta vaatteiden muoto on sama.
Viimeisenä tyylinä mainitsen visual kein. Visual kei on musiikkigenre, mutta se on myös katumuotityyli. Verrattuna muihin katumuotityyleihin visual kei poikkeaa taustaltaan, vaikka yhteistä historiaa löytyy gothic lolitan kanssa. Esimerkkinä tästä Malice Mizer -nimisen visual kei -bändin jäsen Mana perusti oman brändinsä, Moi-même-moitién. Kyseinen brändi erikoistuu gothic lolitaan.
Estetiikaltaan se pohjautuu länsimaalaisen glam rockin, punkin ja goottimuusikoiden pukeutumiseen tuoden mukanaan myös omaa estetiikkaa. Artistit toivat näyttävyyttä asukokonaisuuksiinsa. Visual kei musiikkigenrenä koki kultaiset vuotensa samaan aikaan, kun muut katumuotityylit kehittyivät.
Sanna Hautamäki, Tokiosta Tapiolaan -näyttelyraadin jäsen
Blogitekstin kansikuva: Sanna Hautamäen henkilökuva. Sanna on pukeutunut lolitaan. Kuvaaja: Janne Jylhä (2024)
Tokiosta Tapiolaan – japanilaisen populaarikulttuurin harrastaminen Suomessa -erikoisnäyttely 17.4.2024 – 22.3.2026 Museo Leikissä. Kirjoittajalta lainattua esineistöä on nähtävissä näyttelyssä.
Lähteet
Chen, S. (2019). Internationalising cultural products: The Ouroboros strategy and the case of visual kei. Journal of marketing management, 35(13-14), 1214-1240. https://doi.org/10.1080/0267257X.2019.1651754
Kim, H. , Yoh, E. , & Shin, E. (2010). Garment Manufacture and Retailing in Japan. In J.E. Vollmer (Ed.). Berg Encyclopedia of World Dress and Fashion: East Asia (pp. 380–389). Oxford: Berg Publishers. Retrieved April 26, 2024, from http://dx.doi.org/10.2752/BEWDF/EDch6061
Kawamura, Y. (2012). Harajuku: The Youth in Silent Rebellion. In Fashioning Japanese Subcultures (pp. 65–75). London: Berg. Retrieved April 26, 2024, from http://dx.doi.org/10.5040/9781474235327/KAWAMURA0008
Steele, V., Mears, P., Kawamura, Y., & Narumi, H. (2010). Japan fashion now. Yale University Press.
Yagi, Y., & Yuasa, T. (2018). Tokyo street style. Abrams.
