Ruutuhyppy – pelillistä leikkiä ja leikillistä peliä näyttelyssä
Museo Leikin ensimmäinen vaihtuva näyttely Ruutuhyppy kertoo usein vastakkain asetettujen leikkimisen ja digipelaamisen yhtymäkohdista ja kehityksestä. Ajatus näyttelyn aiheesta nousi muistitietokyselyidemme vastauksista: erilaiset analogiset ja digitaaliset pelit esiintyivät eri-ikäisten lapsuusmuistoissa tiuhaan. Pelien historiallisen katsauksen sijaan halusimme tuoda aiheeseen oman, ”leikkimäisen”, näkökulmamme: oikeastaan pelissä ja leikissä on paljon yhteistä! Avuksemme saimme leikki- ja pelitutkija, leikin asiantuntija Katriina Heljakan, joka laati museolle tiivistelmän tutkimuksen näkökulmista leikkimiseen ja pelaamiseen.
Pelien ja leikkien kiehtova maailma
Katriina, toimit leikin asiantuntijana Mannerheimin lastensuojeluliiton Leikkipäiväverkostossa ja olet myös tutkinut paljon pelejä, leluja ja leikkiä. Kertoisitko vähän taustastasi pelien ja leikkien maailmassa?
”Tarina alkaa vuodesta 1967, jolloin isoisäni perusti lautapeliyrityksen Poriin. Olin jo nuorena mukana valmistamassa pelejä isovanhempieni omakotitalon autotallissa. Opiskeluissani suuntauduin pelien suunnitteluun muotoilun ja taiteen näkökulmasta. Lopputyönäni Taideteollisesta korkeakoulusta suunnittelin lapsille suunnatun lautapelin. Työskennellessäni perheyrityksestämme sain myös kokemusta tuotekehityksestä. Jatko-opinnoissani suuntauduin enemmän leikkiin. Valmistuin taiteen tohtoriksi Aalto yliopistosta vuonna 2013 ja väitöskirjassani tutkin aikuisten leikkiä ja lelusuhteita. Tällä hetkellä työstän toista väitöskirjaa aiheesta teknologinen ja verkottuva leikki.”
Miksi juuri pelit ja leikki kiinnostavat sinua?
”Minua viehättävät leikin materiaalisuus ja mielikuvituksellisuus, kuvakulttuurit ja tarinankerronta. Pelit voidaan nähdä tarinoina, samoin leluilla on omat taustatarinansa. Peli- ja lelusuunnittelussa minua kiinnostaa vuorovaikutus: miten suunnittelija voi luoda edellytyksiä leikkijän kiinnostukselle ja halulle viettää vapaa-aikaansa tuotteen tai palvelun parissa ja miten leikillisiä elämyksiä luodaan ja muotoillaan. Tällä hetkellä olen myös innostunut leikillisistä tiloista ja miten ne voivat kannustaa kaikenikäisiä leikkiin.”
Pelaaminenko digitaalista leikkiä?
Museo Leikin ensimmäisessä vaihtuvassa näyttelyssä käsittelemme leikin ja pelin samankaltaisuuksia. Miten ne tutkijan näkökulmasta eroavat toisistaan?
”Kaikki pelaaminen on itseasiassa leikkiä! Leikki on kattokäsite, joka sulkee sisäänsä erilaisia leikin muotoja, joista pelaaminen on yksi. Leikissä on erilaisia toiminnallisuuksia, esimerkiksi leluilla leikkiminen on perinteisesti avointa leikkiä ja pelaaminen jäsennellympää. Nämä leikin muodot voivat myös sekoittua: leluleikki voi myös olla jäsenneltyä, jolloin siinä on tavoitteita ja sääntöjä. Toisaalta siihen voi sisältyä hyvin paljon luovuutta, kuvittelua ja tarinankerrontaa, kuten avoimessa leikissä tyypillisimmillään. Myös peli voi sisältää avoimen leikin piirteitä.”
Näkyykö perinteinen leluleikki nykyajan digipeleissä?
”Roolileikki näkyy peleissä hahmojen, teemojen ja tarinoiden kautta. Peleissä on perinteisesti pelisuunnittelijan määrittelemä tavoite ja suurta osaa peleistä pelataan moninpeleinä. Leluleikissä korostuu taas enemmän leikkijän ja lelun intiimi suhde, mutta myös leluleikistä voi kehittyä sosiaalista toimintaa. Kiinnostava leluja ja pelejä yhdistävä seikka on avatarien, eli pelaajan/leikkijän ”jatkeiden” läsnäolo. Peleissä niitä ovat pelihahmot, leikissä hahmolelut.”
Mitä uutta digipelit ovat tuoneet leikkeihin ja leluihin?
”Digitaalinen tarinamaailma on tuonut leikkiin vauhtia ja liikettä, jota leikkivälineissä ei alun perin itsessään ole. Peleissä on nopeatempoista ja dynaamista tarinankerrontaa. Jos leluilla halutaan saada aikaan samaa, tarvitaan avuksi teknologiaa. Kun peleissä haasteet ja tavoitteet ovat sisäänrakennettuna, leikeissä leikkijät luovat niitä itse. Leikit pelillistyvät, kun niissä on nähtävissä peleistä tuttuja piirteitä. Avoin ja jäsennelty leikki ruokkivat toisiaan. Pelit ottavat paljon vaikutteita leikeistä ja leluista ja päinvastoin. Lelukin voi seikkailla pelissä!”
Lasten ja aikuisten leikit
Miksi pelaaminen kiehtoo niin monia aikuisista lapsiin?
”Pelaaminen on useimmiten jonkun valmiiksi suunnittelemaa ja tavoitteellista leikillistä toimintaa ja siksi siihen on helpompi tarttua leikin muotona myös aikuisiällä. Pelit tarjoavat sosiaalisuutta, väylän haastaa itseä ja kokeilla omia taitoja ja luovuutta. Samalla tavalla leluleikissä haastetaan omaa luovuutta ja osaamista. Näin tekevät myös aikuiset esimerkiksi valokuvallisissa projekteissa ja käsityötaitoa vaativissa leikeissä, kuten kuvaleikeissä ja nukkedraamoissa. Pelit ja leikit eivät lopulta ole kovin erilaisia – into ja luovuus vain haastetaan niissä eri tavalla. Toki digitaalisissa peleissä ollaan tekemisissä laitteiden kanssa ja leluleikeissä ensisijaisesti staattisten esineiden kanssa, joihin itse puhallamme hengen.”
Olet tutkinut myös aikuisten leikkiä ja tunnustautunut itsekin aikuiseksi leikkijäksi. Sinun leluleikistä saimmekin museossamme maistiaisia pienoisnäyttelyssä Jotain sinistä, jotain söpöä. Leluja ja taidetta tutkijan kokoelmasta vuonna 2013. Miksi leikkiminen nähdään yhä usein vain lasten puuhana?
”Tapamme nähdä leikki on monesti valitettavan kapea. Aikuisten leikillinen toiminta kategorisoidaan usein harrastukseksi, keräilyksi tai muuksi vastaavaksi. Itseasiassa jo leikin järjestäminen, kuten vaikkapa leluasetelmien rakentaminen on leikkimistä. Aikuiset tiedostavat tekemisensä vahvemmin ja selittävät siksi tekemisiään nimittämällä leikkitoiminnan joksikin muuksi. Usein lasten leikkiin liittyy ajatus kehityksestä, kun taas aikuisten leikki nähdään taantumisena. Todellisuudessa leikki vie aivan kaikkia ikäryhmiä kehityksessä eteenpäin. Kaikkien leikkien parissa ihminen kehittää vuorovaikutustaan maailman kanssa.”
Paha, paha ruutu?
Millaisena näet julkisen keskustelun digipeleistä ja ruutuajasta?
”Keskustelu leikistä ja pelaamisesta on ylipäätään melko yksipuolista. Pelaamisen hyödyistä ei juuri puhuta, mutta sen sijaan kuulee paljon huolipuhetta mobiilivälineiden käytöstä. Se liittyy laitteiden ja ruutuajan problematiikkaan, sillä emme vielä tiedä paljoa ruutujen terveysvaikutuksista. Sen sijaan ulkona tapahtuvaa leikkiä usein romantisoidaan. Silti nykyaikana pelataan paljon ulkonakin. Tänä päivänä leikki elääkin erilaisilla alustoilla ja ympäristöissä — hyvin vahvasti myös peleissä ja pelikulttuureissa. Teknologinen kehitys vain on mahdollistanut vuosisatoja vanhan historian omaavan pelimaailman osittaisen siirtämisen digitaaliseen muotoon. Mielenkiintoista on myös hybridisyys: perinteiseen lautapeliin yhdistetyt mobiililaitteet tai vaikka valokuvaaminen mobiililaitteella osana leikkiä.”
Onko sosiaalinen media muuttanut leikkimistä ja pelaamista jotenkin?
”Leikistä on tullut huiman paljon näkyvämpää! Ihmiset jakavat ja kuluttavat katsojana enemmän leikkiä, kuin aiemmat sukupolvet. Samalla ihmiset myös huomaamattaan dokumentoivat leikkiä, joka aiemmin on ollut enemmän piilossa. Sosiaalisen median leikit ovat myös hyvin sosiaalisia luonteeltaan, kuten esimerkiksi meemit. On myös syntynyt niin kutsuttua leikkityötä, ”playboria”, jossa tuotetaan leikkiä tai peleihin liittyvää sisältöjä someen muiden katsottavaksi ja tienaamistarkoituksessa. Se on ammattimaista ja tavoitteellista toimintaa, mutta siinä on kuitenkin mukana rutkasti leikille ominaista leikkimielisyyttä, mielikuvitusta ja tarinankerrontaa. Leikki ei katoa, vaan se saa kulttuurisen ja teknologisen kehityksen myötä uusia ja joskus yllättäviäkin ilmenemismuotoja.”
Ruutuhyppy -näyttely Museo Leikissä 5/2022 – 3.3.2024
Hanna Jussila, amanuenssi
Lisää aiheesta:
Katriina Heljakan artikkeli Leikkipäivän sivuilla: Näköaloja teknologisoituvaan ja verkottuvaan leikkiin.
