Vappu Taipaleen kelkka

Kun ulkona pyryttää lunta ja lämpötila huitelee reilusti pakkasen puolella, on nuken kelkalle käyttöä. Eihän nukeista ole ollenkaan mukavaa, jos ne joutuvat olemaan sisällä lumen sulamiseen asti tai eivät pääse laskemaan mäkeä laisinkaan!

Tammikuun esineenä esittelemme yli satavuotiaan kelkan, joka on tällä hetkellä esillä Lelumuseo Hevosenkengässä ”Ystävien avulla”-pienoisnäyttelyssä (12.1.–6.3.2016). Kelkka kuuluu museon peruskokoelmaan, jonka museon ystäväyhdistys Suomen leikki- ja lelumuseon ystävät Ry on jo 1980-luvulla museolle kerännyt. Näyttelyssä on muitakin suloisia esineitä, kaikki ennen 1950-lukua valmistettuja. Kelkan on museolle lahjoittanut Vappu Taipale, jonka äidille se alun perin tehtiin.

Vappu Taipale on pitkän linjan vaikuttaja sosiaali- ja terveysalalla ja toiminut politiikassa sosiaalidemokraattisesta puolueesta käsin. Hänen äitinsä nimi oli Tuulikki, ja näin tummanpunaisessa kelkassakin lukee ”Tuulikki”. Tämä on myös Vapun toinen nimi. Kelkan on nikkaroinut Vaasassa Vapun äidin Tuulikin isä Johan vuonna 1912 Tuulikin ollessa 3-vuotias. Johan oli metallimies, mutta teki myös puutöitä. Kelkka oli perheen mielestä niin sievä, että sitä pyrittiin pitämään hyvin joka sukupolvessa. Kelkan valmistumisen aikaan 1910-luvulla ostolelut olivat vielä hyvin harvinaisia Suomessa. Ne alkoivat hiljalleen yleistyä kaupungeissa 1920-luvulta lähtien, mutta silti suurin osa lapsista leikki edelleen kotitekoisilla leluilla tai joltakin käsityöläiseltä markkinareissulla ostetulla lelulla.

Lähteet:

Suomen Lelumuseo Hevosenkengän kokoelmatietokanta

Lehto Marja-Liisa, 2007: Paijasta barbeihin – suomalaisten lelujen vaiheita. Teoksessa Leikin pikkujättiläinen. Toim. Liisa Piironen. WSOY: Porvoo

Lehto Marja-Liisa, 1997: Huwikaluja lapsille. Vanhat suomalaiset lelut. Tammi: Hämeenlinna.

Lehto Marja-Liisa, 1980: Leikki elää – lelu muuttuu. Teoksessa: Narinkka. Toim.Helsingin kaupunginmuseo. Frenckellin kirjapaino: Helsinki.