Ensikosketukset mangaan, animeen ja peleihin tulivat kotoa muutaman vuoden ikäisenä. Kiinnostuin kuitenkin mangan lukemisesta enemmän yhdeksänvuotiaana. Oli helppoa innostua sarjoista, kun kaverit ympärilläni lukivat samoja sarjoja kanssani. Mangan lukemisen myötä tulivat anime, japanilainen musiikki ja yleinen kiinnostus Japanin kulttuuria kohtaan. (s. 1996)
Olin 11-vuotias. Vietin kesälomaa perheeni kanssa mökillä ja tapanamme oli käydä paikallisessa kirjastossa lainaamassa luettavaa loman ajaksi. Täällä satuin törmäämään Ranma½-nimisen mangan ensimmäiseen osaan. Olin kuullut mangasarjakuvasta aikaisemminkin ja muistin nähneeni kyseisen sarjan nimen jossain, joten päätin utelaisuudesta lainata pokkarin itselleni, sillä pidin muutenkin sarjakuvista ja kulutin ahkerasti mm. ranskalais-belgialaista sarjakuvaa kuten Asterixia ja Tinttiä. Mustavalkoisena julkaistussa mangasarjakuvassa oli kuitenkin tyylillisesti ja tarinankerronnallisesti jotain sellaista, jota aiemmin lukemissani sarjakuvissa ei ollut ja jäin heti koukkuun. Luin kirjastosta lainaamaani mangapokkaria uudelleen ja uudelleen kunnes osasin sen ulkoa. Käytin jatkossa kaikki vähäiset viikkorahani R-kioskilla ja marketeissa myynnissä olleisiin mangapokkareihin. (s. 1993)
Taisin olla juuri ala-aste-ikäinen, n. 8v, kun ensimmäisen kerran luin mangaa. Ensimmäiset sarjat joita luin taisivat olla Tokyo Mew Mew, Inuyasha, Hopeanuoli, Salapoliisi Conan, Fruits Basket sekä Chibivampyyri Karin(?) Jos oikein muistan. Ensimmäinen manga jonka luin kokonaan oli Inuyasha, paras kaverini keräili sitä ja loput lainasin pääasiassa kirjastosta. Löysimme netistä myös kyseisiä animejaksoja ja päädyimme katsomaan niitä yhdessä kaverin kanssa. (s. 1999)
Isosiskoni tykkäsi mangasta jo kun olin tosi pieni, (ehkä 6) ja sai minutkin kiinnostumaan. Piirtämään opettelin oikeastaan pelkästään manga piirrustuskirjojen avulla. Fanitaide johti minut lukemaan japanilaisia manga-sarjakuvia. (Esim. Tokyo mew mew, my hero academia, jne.). Useimmista lukemistani mangoista löytyi anime, ja se johti minut katsomaan animea. (s. 2009)
Nyt yli 20 vuotta myöhemmin voi jo varmaan todeta, ettei manga ikinä ala kyllästyttämään, koska sieltä löytyy aina jotain uutta ja odottamatonta, vaikka jossain kohtaa saattoikin kuvitella, että nyt tää on jo vähän nähty. Ehkä ne Shounen Jumpin iänikuiset tappelusarjat ei enää uppoa samalla tavalla, kuin 16-vuotiaana, mutta mangaan mahtuu niin paljon muutakin etten pelkää intoni loppuvan ikinä (s. 1985)
Animeen tutustuin 9-vuotiaana (1999) Pokemonin ja Digimonin kautta, kun ne ilmestyivät Suomen telkkariin. Kiinnostuin niistä heti niiden vetävän juonen ja piirrostyylin kautta. Mangaan tutustuin noin 10-vuotiaana (2000), kun löysin serkkuni kirjahyllystä Ranma ½:ta, Inu-Yashaa ja Magic Knight Rayearthia. Harrastin piirtämistä ja sarjojen piirrostyylit iskivät minuun kuin tuhat volttia. Näiden sarjojen kautta aloin vasta kunnolla kiinnostua lisää mangasta ja animesta. Aloin kuumeisesti etsimään lisää mangaa ja animea ja ottamaan niistä vaikutteita piirtämiseeni. Mangaa luen paljon edelleen tänäkin päivänä ja koen mangan vaikuttaneen merkittävästi piirtämiseeni niin yksittäisten kuvien kuin sarjakuvien osalta (s. 1990)
Noin víisivuotiaana lainasin isosiskoltani läjän sellaisia piirrustusoppaita (niitä missä opetetaan askel askeleelta hahmojen piirtäminen, ne olivat aina ihania minun mielestäni) ja opettelin niistä piirtämään. Ei ole muuten vieläkään sisko saanut takaisin niitä kirjojaan, ja olen itse vuosien varrella laajentanut sitä varastoa. Sitten kuulin, ettei manga ole pelkästään tyyli piirtää, vaan sellaisia sarjakuvia on suomessakin saatavilla (siinä vaiheessa kun olin siinä iässä että sarjakuvat kiinnostivat, suomessa oli jo ihan kelpo määrä mangaa suomeksi käännettynä) ja siitä lähti kasvamaan oma rakkaus mangaa kohtaan. (s. 2009)
