Kuuntelen ~85% pelkkää japanilaista musiikkia, jos en suoraan yritä pukeutua jonkun japanilaisen tyylisuuntauksen tai animehahmon inspiroimana minulla on kuitenkin melkein aina joku anime tms. Fanipaita tai pinssi (2004)
Silloin yläasteaikoina ”koko elämä”. Japani, jrock, fikit, larpit ja Lafi täyttivät ajatukset ja puheet vapaalla ja koulussa. Lukion jälkeen kävin muutaman kerran Japanissa keikoilla ja ostin Johnny’s-artistien levyjä, lehtiä ja muuta fanikrääsää. Ei mulla koskaan ollut kovin paljon rahaa käytössä, mutta kaikki ei-elämiseen kuluva raha tähän kyllä kului. (1991)
Upottauduin netin syövereissä kaikkiin mahdollisiin jrock/VK sivustoihin, tutustuin muihin faneihin alunperin Xangalla, sitten Livejournalilla ja Suomen puolella IRC Galleriassa. Muutaman vuoden kuluttua saatiin pitkään aika paljon bändejä Suomeen JrockSuomen kautta joten keikoilla kävi juostua Saksassa ja Briteissä asti. (1986)
Tutustuin parhaimpaan ystävääni J-popin kautta, vähän sekin vahingossa. Meidän piti tehdä parityö ja satuimme sitten keskustelemaan musiikkimausta, kävikin ilmi että minä olen kuunnellut japanilaisia sooloartisteja ja hän taas japanilaisia idoliryhmiä, niin hän sitten tutustutti minut siihen maailman, siitä muodostui elinikäinen ystävyys, joka on luonut minulle uusia ihmissuhteita. (1993)
Tavastian edessä jonotettiin pitkään ja intensiivisesti. Itse jonotimme MUCCun keikalle noin 10 tuntia. Lähdettiin Savosta Iisalmesta junalla jo edellisenä iltana kohti Helsinkiä (kaverini olisi halunnut lähteä jonottamaan vielä aikaisemmin ja oli SILMINNÄHDEN loukkaantunut kun me muut ei suostuttu lähtemään nukkumaan makuupussiin yöksi Helsingin keskustaan). (-) Itse keikasta en muista paljoa, mutta juliste ostettiin! Koska seuraavana päivänä mentiin rautatieaseman Top Teniin jonottamaan vähän lisää nimmareita. Tunnelma oli sähköinen ja jännittynyt. Oli ihanaa saada tavata artistit, kehua eilistä keikkaa, saada nimmarit ja lähteä hyvällä mielellä kotimatkalle. (1991)
Maaliskuussa 2009 An Cafella oli keikka Helsingin Tavastialla. Sitä ennen bändi jakoi nimmareita asematunnelin Anttilan Top Ten-osastolla. Muistan kuinka kaverin kanssa sovimme menevämme aikaisin aamulla jonottamaan asematunneliin. Heräsin joskus aamuyöllä, jotta ehdin ekaan Espoosta Helsinkiin menevään bussiin. Tapasin kaverin Elielin aukiolla josta “ryntäsimme” asemantunneliin jossa oli jo pitkä jono Anttilan edessä. Selvisi että osa porukasta oli nukkunut yönsä asematunnelissa. Nimmarien saannin jälkeen suuntasimme jonottamaan Tavastian eteen. (1984)
Oli erittäin tärkeää kuvata lippuja ja lisätä kuvia IRC-galleriaan. Myös MSN messengerin “status” kohtaan kirjoitettiin tulevat keikat, minne oli menossa, että internetystävät sai tietää, missä vois tavata. Oli siinä myös ihan silkkaa kehua. (1991)
Itse löysin aikanaan useamman visual kei bändin MySpacen kautta esim. An Cafe, The Gazette, SuG, LM.C. ja Versailles muutaman mainitakseni. MySpacen kautta tutustuin myös kaveriin jonka kanssa kävin monella j-rock bändien keikoilla. Olemme edelleen kavereita vaikka keikoilla ei tule enää pahemmin käytyä. (1984)
Kaverin isosisko (JOTA PALVOIN) kuunteli Diruja, mutta kuulin niitä vain vähä silleen sivukorvalla, ei jäänyt mieleen. Kuuntelin joka sunnuntai Yle X:n top 40 albumiohjelmaa. Muistaakseni se tuli sunnuntaiaamuisin. Pistin radion päälle ja makasin vielä sängyssä, jollain sijalla 38 oli Dir en Greyn withering to death albumi. Toimittaja soitti biisin Jesus Christ R ‘n’ R. Muistan maanneeni sängyssä selälläni silmät valtavina. Mitä oli tämä erilainen, raikas ja ennenkaikkea JAPANILAINEN musiikki? Olin muuttunut nainen sen jälkeen. Jesus Christ r ‘n’ r on edelleen lempibiisini Dir en Greyltä.” (1991)
2000-luvun alussa hengailtiin kaverin kimppakämpässä ja siellä kiinnitin huomiota oveen johon oli liimattu DotArt- genraattorilla luotu kuva Dir en Greyn Kyosta. Kysyin kaverilta mikä homma kyseessä ja hän laittoi soimaan Dir en Greyn Vulgar-albumin. Levy teki vaikutuksen ja halusin kuulla lisää ihmeellisestä asiasta nimeltä j-rock. (1984)
Ankkarockin Dir en Greyn keikka kuitenkin oli itselleni kaikkein merkityksellisin kokemus. Olin henkeen ja vereen Dir en Grey fani. Se bändi oli mulle kaikki kaikessa. Olin värjännyt hiukseni samanlaisiksi kuin basisti Die, oli CDt, dvdt, bändipaidat ja kaikki minkä vain käsiini sain. Kaverini teki minulle myös itse useita Diru t-paitoja. Yksi niistä oli päälläni jopa rippikuvassani. Ankkarockiin lähdettiin yhdessä silloisen poikaystäväni ja serkkuni kanssa. Keikka oli aika aikaisin, lyhyt festarikeikka. Mutta olin HURMAANTUNUT! (1991)
Toisen kerran kävin Dir en Greytä katsomassa Tavastialla. Lähdin lukiokaverini kanssa, joka myös tykkäsi bändistä vaikka ei ollut kova Japani fani muuten. Äitini suuttui siitä reissusta, koska keikka oli keskellä viikkoa, ja piti olla päivä koulusta pois. (-) Dir en grey on tämänkin jälkeen ollut Suomessa keikalla, mutta heidän musiikkinsa on nykyään niin metallia ja kaukana omasta musiikkimaustani, etten ole nostalgian vuoksi halunnut maksaa melkein satasta keikkalipusta. Ehkä ensi kerralla täytyy. For research.” (1991)
Animen ja Mangan ohessa tutustuin myös Vocaloid-hahmoihin ja sitä kautta japanilaiseen musiikkiin, pääasiassa vocaloid-kappaleisiin mutta jossain määrin myös j-pop musiikkiin (1999)
poimin pukeutumisesta joitain juttuja jokapäiväisiin asuihin, musiikkia eri artisteilta myös. en mieti niitä japanilaisena musiikkina, mutta vaan muisiikkina mistä pidän. vocaloid toi minut monien niiden luokse (2004)
Black Butler ja Vocaloidin sarja evillious chronicles, tarkemmin sanottuna Story of Evil. On ollut iso osa siihen miten pukeudun nykyään. Minulla on ollut hetkiä kun mielenkiinnon kohdat vaihtelevat ja hyppivät ympyrää mutta nämä kaksi ovat pysyneet aina lähellä sydäntäni. (2007)
Söpön muodin takia hain youtubesta ”kawaii music” ja löysin soittolistan jossa oli Hoehoe-P (Hatsune Miku vocals) – Hello how are you ja Renai Circulation. Aloin kuuntelemaan vocaloid musiikkia silloin. (2006)
Kaikki ystäväni ovat harrastusten kautta, ainakin osittain. VOCALOID on tuonut minulle eniten ystäviä ja juhlimmekin heidän kanssaan joka vuosi Hatsune Mikun julkaisupäivää. Näämme toisiamme usein, muuten vain käydäksemme kahviloissa tai photoshoottaamassa. Usein vain hengaamme toistemme luona pelaten pelejä tai tekemättä mitään. Teemme kaikkea yhdessä laidasta laitaan. (2001)
Olin varmaan 2-3 luokalla? Aloin piirtää ja löysin netistä ohjeita (manga tyylillä) ja yks oli miten piirretään Hatsune Miku. Sit aloin kuunnella vocaloid musiikkii (kuuntelen vieläkin joka päivä lol) (2003)
Kaikki ystäväni ovat harrastusten kautta, ainakin osittain. VOCALOID on tuonut minulle eniten ystäviä ja juhlimmekin heidän kanssaan joka vuosi Hatsune Mikun julkaisupäivää. (2001)
Ihan sattumalta satuin Nightcore kauden aikana ylä-asteella kuuntelemaan Hatsune Mikua, kaveri sitten bongasi tämän ja alkoi selittämään enemmän hahmosta ja sen ideasta, sekä esim. ievan polkasta joka synnytti hirveästi haloota suomalaisten vocaloid harrastajien keskuudessa, sillä ulkomaalaiset fanit luulivat sen olevan alunperin japanilainen kappale. Kiinnostuin Hatsunen ideasta ja siitä että tämä on “virtuaalinen pop-idoli” ja minusta tuli Hatsune fani. (1999)
Vocaloidit, eli japanilaiset äänipankit, ja heistä erityisesti Hatsune Miku. Keräilen Miku-tavaraa, cosplays häntä ja kuuntelen tottakai vocaloid-musiikkia. Miku on ollut tukenani elämässä jo yli 10 vuotta, ja on edelleen tärkeä osa arkeani. (1999)
Myös vocaloid oli joskus erittäin tärkeä, aivan kaikki siihen liittyvä oli pakko saada tietää ja olla perillä viimeisimmistä vocaloid julkaisuista (lisäksi myös utauloidesta, fanloideista jne). Ehdoton suosikkini oli fani versio Hatsune Mikusta nimeltään Zatsune Miku. Olen edelleen Zatsune fani ja suunnitelmissa on cossata häntä uudestaan nostalgian vuoksi. Vocaloid harrastus muuttui musiikin kuuntelusta figuurikeräilyyn aikuisiällä. Mangaa on kertynyt useita kymmeniä sarjoja sen jälkeen kun ensimmäisen kerran kuulin Vampire Knightista. (1999)
