Se on tuonut minulle todella paljon iloa. Vaikka kyseessä onkin fanfictio, niin joistain näistä hahmoista on tullut minulle todella rakkaita enkä osaa kuvitella elämääni ilman heitä. (s. 1989)
Tutustuin noin 10-vuotiaana suositumpiin sarjoihin (esim. Hopeanuoli ja Fullmetal Alchemist) tv:n ja kaupoista löytyneiden pokkarien kautta. Vähän vanhempana aloin etsiä ja tehdä fanitaidetta lempisarjoistani. (s. 1996)
Piirsin itse jo pienenä tuttuja hahmoja sarjakuvista ja tv-sarjoista – varmasti tuttua monille muille piirtämisestä innostuneille! Mutta ala-asteen jälkeen iski kriisi. Piirsin ihmishahmot surullisen huonosti. (-) No tilannehan muuttui, kun manga astui yläasteella kuvioihin ja lähdin mallintamaan ihmisiä Rumiko Takahashin ja Hiromu Arakawan opeilla. Olihan se aika tajunnanräjäyttävää siirtyä piirtämistäni perunapussia muistuttavista ihmisistä johonkin, joka… No, oli tietysti kaverien ja itseni mielestä hirveän siistiä! Joka tapauksessa manga innosti jatkamaan piirtämistä hetkellä, jolloin muuten olin aika lannistunut homman kanssa. Löysin uudestaan piirtämisestä itselleni iloa uuden lähestymistavan ja tyylin kautta. (s. 1992)
2022 syksyllä hoksasin, että yksi unelmani on jo toteutunut: olen saanut tuottaa itselle hyvin mieluisia kulttuuritapahtumia nimenomaan conien kautta. Vaikka valtamedia tai harrastuksen ulkopuolella olevat eivät aina ymmärrä arvostaa tai eivät näe conien tuomaa arvoa nuorille, olen ylpeä tekemästäni vapaaehtoistyöstä ja siitä saadusta kokemuksesta. (s. 1992)
Aluksi tuli animea katseltua vuosikaudet yksin. Kiinnostuin enemmän myös Japanin kulttuurista, yhteiskunnasta, japanilaisista elokuvista ja historiasta, mikä loi pohjan teosten analyysille. Sittemmin löysin tieni Desuconin piireihin ja sieltä löytyi kanssamielisiä harrastajia, joiden kanssa jakaa ajatuksia, mikä ennen pitkää johti luentojen pitämiseen coneissa. (s. 1991)
Kuulin, että Suomessa järjestetään animetapahtumia, joissa fanittamistaan pystyi ilmaisemaan mm. pukeutumalla lempihahmokseen. Tästä alkoi cosplayharrastukseni, jota on jatkunut lähemmäs 15 vuotta. (s. 1993)
Eka coni oli Kawacon 2013, olin 11v ja päällä ihan jäätävän kamala itse tehty Sonic the Hedgehog -asu, ja tokana päivänä kummitädin tekemä Mewtwo-asu. Itselle kilpaileminen ei ole kamalan iso osa ainakaan vielä, toisaalta rakastan olla lavalla ja palkinnot kiinnostaa. (s. 2002)
Kuulin, että Suomessa järjestetään animetapahtumia, joissa fanittamistaan pystyi ilmaisemaan mm. pukeutumalla lempihahmokseen. Tästä alkoi cosplayharrastukseni, jota on jatkunut lähemmäs 15 vuotta. (s. 1993)
En kauheasti piirrellyt ennen “japani”- harrastusta, mutta ylä-asteella innostuin oikein huolella piirtelemään anime/manga tyylisiä iso silmäisiä hahmoja. Piirsin lempihahmojani, suunnittelin lolita vaatteita top-model kirjoihin ja innostuin erilaisista lohikäärmeiden ja koi-kalojen piirtämisestä. Erityisesti japanilaistyylisten lohikäärmeiden piirtäminen innosti. Pitkät käärmemäiset ( ryū (龍) tai tatsu (竜)) lohikäärmeet, joilla ei ollut siipiä, mutta viisaan näköinen parta ja pitkät “viikset”. Japanin harrastamisen ohella aloin fanittamaan muutakin “lapsellista” ylä-asteella ja piirsin muun muassa hyvin paljon my little pony oc hahmoja. Kiinnostuin myös anime/manga teemaisten hahmojen piirtämisen takia promarker tusseista ja “manga-piirustus” paperista jota sai vain suomalaisesta kirjakaupasta. Näitä vihkoja tuli piirrettyä useampi täyteen ja paljon kyniä saatua lahjaksi, sillä ne olivat kalliita ja kuluivat nopeasti. Monet manga tyyliin piirtäjät suosivat Promarkereita ja Copic markereita. Ne oli kuin “tarkoitettu” manga tyylisten piirrustuksien värittämiseen. Omistin myös muutaman “how to draw manga” oppaan ja lainasin niitä kirjastosta. (s. 1999)
