Anime ja manga oli se Iso Juttu ja tärkeä identifoitumisen kohde kasvaessani aikuisuuteen ja etsiessä itseäni. Lempisarjani ja -pelini tulevat todennäköisesti olemaan tärkeitä loppuelämäni, joihin on mukava palata ja katsoa mitenkä suhtautumiseni niihin muuttuu vanhetessani. Animen katsominen yhdessä kaukana asuvan kumppanini kanssa on hyvä tekosyy pitää treffi-iltoja internetin välityksellä. (s. 1992)
Lapsena ensikosketus animeen vhs-kasettien muodossa suomidubbeilla: Hopeanuoli. Kirjastossa yksi työntekijä ei olisi halunnut lainata niitä niin nuorille. Piti aina odottaa että joku toinen työntekijä olisi paikalla. Mangana muistelisin Inuyashan olleen ensimmäisen kirjastosta lainattuna englanniksi. (s. 1987)
Kirjastossa oli muutamia animesarjoja ja -elokuvia VHS-kaseteilla, esim. Candy Candy ja Hopeanuoli. Ne kiehtoivat. Telkkarista tuli Pokémon ja Digimon, mihin tietysti jäin koukkuun. Näihin aikoihin olen varmaan ollut 9-10-vuotias. Seuraavaksi kuvioon tulivat Final Fantasy-pelit ja fanitaide niistä. 11-12-vuotiaana pääsin ekaa kertaa kotona nettiin perheen ihka ensimmäisellä PC:llä ja sitten aloin lataamaan mangaa, animea, visual kei-musiikkia ynnä muuta. Siitä se sitten lähti. (s. 1990)
Itse katsoin lapsena VHS-kasetilta Candy Candyä Pauli Virran dubbaamana, ja oli meillä myös pari muuta 70-luvun animeleffaa kaseteilla, mutta niitä en muista silloin katsoneeni. Varsinaisesti fanitus alkoi joskus viisivuotiaana, kun satuin vahingossa aamulla telkkarin eteen ja Pokemon-jakso pyöri Maikkarilla joskus 2007. Siitäpä alkoikin sitten keräily ja myös Digimon-kasettien metsästys kirppareilta. (s. 2002)
Kun olin 11-vuotias veljeni ja kaverini alkoivat puhua sellaisesta mysteerisestä asiasta nimeltä anime. Ei siinä kauaan sitten mennyt kun rupesin katsomaan animea oikein urakalla. Vaikka silloin englanti, puhumattakaan japanista, ollut alussa laisinkaan halussa, en muista sen haitanneen katomiskokemustani. Läpi yläasteen animen katsominen oli melkeinpä kilpailu, kaveriporukalla vertailtiin, että kellä oli isoin luku MyAnimeList.net -sivulla. (s. 1996)
Olin jo pienenä lapsena katsonut erilaisia japanilaisia animaatiosarjoja VHS:inä. Japanilainen tyyli ja tarinankerronta viehättivät minua. Candy Candy oli suosikkini. Muumilaakson tarinoita katsoimme innokkaasti televisiosta. 2000-luvun alussa noin 19-vuotiaana aloin lukea kirjastoista löytyvää mangaa sekä suomeksi julkaistavia mangapokkareita. Ensimmäiset lukukokemukset olivat Akira ja Ranma 1/2. (s. 1983)
90-luvun alussa Ylellä pyöri mm. Porco rosso ja Naapurini Totoro (silloin taisi olla nimellä Näkymätön ystäväni), joten olen tutustunut animeen ihan vahingossa. Ei sitä silloin tiedostanut katsovansa animea. Myös Hopeanuoli ja Candy Candy olivat lapsuuden suosikkejani. (s. 1989)
Katsoin lapsena VHS kaseteilta Hopeanuolta ja Candy Candyä tietämättä, että ne olivat animea. Olin tällöin ala-asteella. Tämän jälkeen katsoin yläasteella Sailor Moonia saksaksi, olin 14. (s. 1986)
Ensikosketus oli Hopeanuoli- ja Grand Prix -videot videovuokraamosta joskus 9-vuotiaana(?). Sitten Super Power -pelilehden Anime Express- ja MangaMania-palstat 14-vuotiaana, jolloin opin termit ”manga” ja ”anime”. (s. 1980)
Lapsena olen katsonut Pokémonia, Digimonia, Muumilaakson tarinoita jne, mutta en silloin vielä tiennyt, että nämä ovat animea. 10-vuotiaana tutustuin Hopeanuoleen (Ginga Nagareboshi Gin), ja hullaannuin siihen täysin. Hopeanuolen myötä aloin paremmin ymmärtämään, mikä on animea/mangaa, kun aloin netistä etsiä tietoa Hopeanuolesta. Jonkin verran aloin myös tutustua muuhun animeen/mangaan, telkkarista (SubTV) tuli mm. Neon Genesis Evangelion, Dragon Ball Z ja Sailor Moon, joita tuli katsottua. InuYasha ja Tokyo Mew Mew ovat mangoja, joihin taisin ensimmäisenä tutustua. (s. 1993)
