Hyppää narua ja ruutua! Pihaleikkiklassikot tulevat taas

Kevätaurinko alkaa näin huhtikuussa jo hiljalleen lämmittää ja luonnon vehreys tekee tuloaan. Kevät on oivaa aikaa myös lasten, ja miksei aikuistenkin, kirmata pihalle ja kaivaa kaikki kivat ulkoleikit muistin kätköistä. Kurkistus kokoelmaan -sarjassa tutustutaan huhtikuussa tarkemmin klassisiin hyppyleikkeihin: naru- ja ruutuhyppelyyn. Lelumuseo Hevosenkenkä on yhtä lailla leikin historian museo, ja meille on erityisen tärkeää, että leikkiperinnettä tallennetaan ja leikkimuistoja vaalitaan.

Museon kokoelmassa on jonkin verran ulkoleikkeihin liittyviä välineitä, esimerkiksi Niemen tehtaan valmistamia hyppynaruja 1930-1940-luvuilta. Vuonna 1898 perustettu Niemen tehdas oli 1920-luvulta 1950-luvulle yksi merkittävimpiä kotimaisten puulelujen valmistajia. Vammalassa sijaitseva perheyritys on sittemmin keskittynyt kokonaan huonekalutuotantoon, ja valikoimissa on myös lasten huonekaluja. Lelumuseon näyttelytilassa on puolestaan ruutuhyppelypaikka, jossa on myös ohjeet ruudun hyppimiseen. Perinteisesti sekä narua että ruutua hypätään ulkona, ja erityisesti näin on tehty ja tehdään koulujen pihoilla.

Koulujen pihat on perinteisesti nähty kasvatusta tukevina, virikkeellisinä paikkoina, jotka myös mahdollistavat lasten välisen sosiaalisen kanssakäymisen ja leikin. Koulujen pihat tarjoavat myös fyysistä tekemistä ja energian purkua oppituntien tarjoaman henkisen punnerruksen oheen. Lapset tuovat välillä kalseille koulujen pihoille elämän, eikä pihaleikkiin välttämättä tarvita muuta kuin naru, pallo tai pala liitua, jolla piirtää maahan ruutuja tai ympyrä. Koulun pihalla saattaa olla hyvinkin suuri merkitys lapselle niin tilan hahmottamisen kuin yhteenkuuluvuuden tunteen suhteen. Leikkiperinteen tutkimuksessa puhutaan koulupihan ”hyvästä paikkahengestä”, jonka syntyminen on tärkeää. Se voi syntyä, kun lapset kokevat voivansa vaikuttaa tilaan omalla tekemisellään ja kokevat paikan jollain tavalla kuuluvan heille ryhmänä.

Usein klassiset pihaleikit toimivat myös muuna kuin pelkkänä leikin ja liikunnan riemun ja energian purun väylänä. Esimerkiksi hyppyruudukko kehittää muotojen ymmärtämistä ja matemaattista oivaltamista, narulla hyppääminen puolestaan motoriikkaa ja oikean ajoituksen hahmottamista. Naruhyppelyyn kuuluu myös loruperinne. Kumpikin hyppyleikki tunnetaan eri puolilla maailmaa, mutta leikin nimet ja säännöt vaihtelevat paikasta toiseen myös saman maan sisällä. Esimerkiksi ruutuhyppelyä on kutsuttu Helsingissä barbin hyppäämiseksi, mutta tämä nimitys ei ole tuttu kaikkialla maassa. Naruhyppelyn maailmaan kuuluvat puolestaan sellaisetkin termit kuin motti ja merimiesappelsiini. Mahdatkohan muistaa, mitä nämä tarkoittavat?

Lähteet:

Aulio, Olli 1985: Suuri leikkikirja. Gummerus: Helsinki.

Grönholm, Inari 2004: Koulun piha leikin ja oppimisen paikkana. Teoksessa Leikin pikkujättiläinen. Toim.: Liisa Piironen. WSOY: Porvoo.

Karimäki, Reeli 2005: Kuvitellut ja todelliset leikkipaikat. Teoksessa Leikkikentiltä. Lastenperinteen tutkimuksia 2000-luvulta. Toim. Helena Saarikoski. SKS: Helsinki.

Suomen Lelumuseo Hevosenkengän kokoelmatietokanta