Hullunkurisia perheitä
Lokakuun ratoksi tutustumme Kurkistus kokoelmaan -verkkonäyttelysarjassa Hullunkuriset perheet -pelikorttien ihmeellisen maailmaan. Pelin idea on kerätä omaan käteen saman perheen kortteja neljän sarja pyytämällä vuorollaan muilta pelaajilta kortteja. Kädessä pitää olla jo valmiiksi yksi kyseistä perhettä edustava kortti. Peli päättyy kun kaikki perheet on muodostettu. Usein pelissä on mukana myös yksi erikoiskortti, useimmiten nimeltään Musta Pekka tai Musta Petteri, jonka jääminen käteen varmistaa pelissä häviämisen. Nykyisissä korteissa Musta Pekka on muutettu korrektiuden nimissä pelkäksi Pekaksi. Aiemminkin se saattoi olla nimeltään joku muu, esimerkiksi musta lammas, aasi tai Kurre. Tämäntapaisella hahmolla on pitkät perinteet, sillä ”Black Peter” esiintyi jo keskiajan Euroopassa hahmona, jolla peloteltiin lapsia.
Lelumuseo Hevosenkengän kokoelmassa on Hullunkuriset perheet -kortteja eri ajoilta. Pelin idea tuli Suomeen Saksasta tai Hollannista, ja peli tunnettiin Euroopassa ilmeisesti jo 1830-luvulla. Suomessa hullunkuriset perheet -pelikortteja alkoi ensimmäisenä valmistaa Turun Pussi- ja kirjekuoritehdas 1900-luvun alussa. Myöhemmin Hullunkuriset perheet-tyyppisiä kortteja ovat Suomessa valmistaneet mm. Kuvataide ja Paletti. Nykyään Pekka-pelikortteja tuottaa Peliko. Kuvassa olevat kortit ovat mitä todennäköisimmin 1930-luvulta ja esittävät hullunkurisia eläinperheitä. Erikoiskorttina esiintyy musta lammas. Useimmiten hullunkuriset perheet -kortit esittävät ihmisiä, ja perheet erottuvat eri ammattien edustajina. Korteista kuvastuu hyvin aika, jota eletään. Esimerkiksi 1950-luvun korteista huokuu usko ydinperheeseen, ja ammatit edustavat vielä maaseutuvaltaista Suomea: leipuri, vaatturi, kalastaja.
2000-luvun alussa julkaistiin klassisia hullunkuriset perheet -kortteja parodioiva korttisarja ”Ei niin hullunkuriset perheet”. Näissä korteissa nainen voi toimia automekaanikkona, on avopuolisoita ja rakastajia sekä miespari, ja poika voi leikkiä nukeilla ja tyttö lennokeilla. Pelin häviäjälle käteen jää ”kaappikortti”.
Lähteet:
Suomen Lelumuseo Hevosenkengän kokoelmatietokanta
Suomen Lelumuseon ”Pelin henki”-erikoisnäyttelyn (17.10.2007-28.9.2008) materiaalit
Maailman pelit ja leikit. Suuri seurapeli- ja leikkikirja. Sanoma OY:Helsinki 1976
Nieminen, Anna: Rasistista lastenkulttuuria? Artikkeli Kumppani-lehdessä 30.11.2003.
Seppovaara, Juhani 2004: Muistojen markkinoilla. Sinisen arjen klassikot. Otava:Keuruu.
