Cosplayn harrastajana 10 vuotta

Nainen cosplay-asussa metsässä

Cosplayn harrastajana 10 vuotta

Tässä blogitekstissä pitkän linjan cossaaja, eli cosplay-harrastaja, Meri-Tuuli Malkamäki kertoo harrastuksensa alkutaipaleesta ja sen kehittymisestä 10 vuoden harrastusjakson aikana. Miten cossaajiin suhtauduttiin 10 vuotta sitten? Mikä on saanut innostuksen cosplay-harrastukseen säilymään 10 vuoden ajan? Mitä taitoja harrastus on kehittänyt?

Olen harrastanut cosplayta yli 10 vuotta. Se on suhteellisen pitkä aika, mutta en silti ole Suomen vanhimpia harrastajia. Aloitin tämän harrastuksen ollessani yläasteella, enkä vieläkään ole kyllästynyt kokeilemaan harrastuksen uusia puolia tai kehittämään itseäni sen parissa. 

Cosplay-harrastus alkoi kerätä suosiota 2000-luvun alussa, mutta vuonna 2010 sitä eivät niin terminä kuin harrastuksenakaan tunteneet muut kuin cosplay- ja con-tapahtumien harrastajat. En itsekään tiennyt mitä cosplay oli, ennen kuin katsoimme yhdessä animea yläasteaikaisen ystäväni kanssa ja hän kertoi minulle mitä termi tarkoittaa. Olimme ystäväni kanssa siihen aikaan niin kutsuttuja “ernuja” (eli “erilaisia nuoria”) ja vain “ernujen” keskuudessa harrastettiin japanilaista populaarikulttuuria “normojen” mielestä. 

Kulkiessani ensimmäisiin coneihin asu päällä sain kuulla paljon kysymyksiä pukeutumisestani ja siitä, mihin olin matkalla. Näin kävi monta kertaa 2010-luvulla, vaikka oletin että esim. tamperelaiset olisivat jo tottuneet Tracon-conin väkeen. Nykyään kyselyä tulee lähinnä muodossa “Oletko menossa x tapahtumaan?”, joten selvästikin cosplayn ja coneilun tieto on noussut jo “yleiselle” tasolle.

Olen cosplay-harrastushistorialtani omasta mielestäni niin sanotusti “välimaastossa”. En ole Suomen vanhimpia harrastajia, enkä uusimpia. Aloitin harrastuksen, kun sen suosio alkoi kasvaa, mutta se ei ollut vielä yleisessä tiedossa. Tämän takia tiedän, millaista conittaminen ja cosplay olivat vielä silloin, kun piirit olivat melko pieniä. Olen kuitenkin saanut nauttia harrastuksen suosion nousun tarjoamasta kehityksestä, esimerkiksi cosplay-pukujen ja anime-tavaroiden saatavuuden parantumisesta. Ennen puvut piti suurimmaksi osaksi tehdä itse ja merchiä eli oheistuotteita oli vaikea saada – mangaakin suomennettiin itse. Saatavuuden vuoksi, vanhimpien ja pidempään harrastaneiden cossaajien ja conittajien piti odottaa useita vuosia, ennen kuin he pystyivät ostamaan pukuja suoraan yrityksiltä, jotka valmistavat cosplay-asuja. Minun piti odottaa vain muutama vuosi harrastuksen aloittamisen jälkeen.

Nykyään coni-tapahtumat ovat niin suuria, että suosituimpien tapahtumien liput myydään julkaisusta minuuteissa loppuun. Harrastajien määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Conitus ja cosplay sekä muut “pukuilut” kuten fursuittaaminen on yleisempää, ja ihmiset ovat positiivisesti kiinnostuneet siitä, mitä tämä harrastus pitää sisällään. 

Cosplay, mitä se on?

Olen aina selittänyt pukuilun eli cosplayn eli cossauksen siten, että se on mitä tahansa sellaista pukeutumista hahmoksi, minkä pukeutuja haluaa luokitella cosplayksi. Esimerkiksi pukeutuminen halloweenina ja pääsiäisenä voi olla cosplayta. Cosplayssa on tiettyä larppaamisen, eli liveroolipelaamisen makua. Jotkut pukuilijat rakastavat eläytyä hahmoksi, jota cossaavat, mutta sitä ei vaadita. Cosplay-asun voi luoda mistä tahansa lähteestä; kirjasta, elokuvasta, animesta, sarjakuvasta, omasta mielikuvituksesta tai vaikka oikeista henkilöistä kuten presidenteistä.

Siihen aikaan kun aloitin harrastuksen, alkoi cosplay laajentua japanilaisista lähteistä monilähteisemmäksi. Olen itse muun muassa cossannut japanilaisista animeista, mutta myös tv-sarjoista, peleistä, sarjakuvista ja lapsuuden nostalgisista leluista ja elokuvista. Olen pukeutunut myös oc- eli own character hahmoiksi, jotka olen luonut täysin itse.

Aloitin cosplay-harrastuksen noin vuosina 2013-2014. Ensimmäinen coni, jossa kävin oli Tampere Kuplii 2014. Ensimmäiset pukuni olivat niin sanottuja “kaappicosseja” eli pukuja, joihin löysin kaikki tarvitsemani tarvikkeet vaatekaapistani. Sain ensimmäiset ostetut pukuni samana vuonna, ja ensimmäisen virallisen “kokonaisen” cosplay-pukuni valmistin yhdeksännen luokan käsitöissä koulun päättötyöksi. Alla muutamia kuvia vanhemmista puvuistani harrastukseni alkuajoilta.

Kaksi kuvaa nuoresta naisesta cosplay-asuissa.
Vasen: Oma hahmo Hypeconissa vuonna 2015, kuvaaja oma äitini. Oikea: Ghost Bride Morgana Popcult 2016 tapahtumassa, kuvaaja Joona Engbom.

Pukujen valmistus ja kisaaminen; harrastukseni kehitys

Harrastukseni alussa aloin samantien myös valmistaa pukuja itse niiden ostamisen lisäksi. Autoin myös ystäviäni heidän puvuissaan, sillä ystäväpiirissäni minulla oli eniten ompelutaitoa. Minulla riitti intoa ja inspiraatiota asujen tekemiseen, mutta ei tarpeeksi motivaatiota huolelliseen työjälkeen – tämä on oleellista myöhemmin. Pukuja tuli tehtyä useita ja siitä se innostus kisaamiseen sitten lähtikin.

Osallistuin ensimmäiseen cosplay-kisaani vuonna 2016 Popcult Helsingissä. Kuljin Pohjois-Haagasta bussilla ja ratikalla Marina Congress Centeriin, jossa Popcult pidettiin. Sain paljon kyselyjä ja monia katseita, kun matkustin lähes puolitoista metristen siipieni ja sinikseksi maalatun ihoni kanssa läpi Helsingin tapahtumapaikalle. Sijoitusta kisasta ei tullut, mutta se ei minua lannistanut. Vuonna 2017 kisasin taas Popcultissa ja sen lisäksi myös Animeconissa. Voittoa ei tullut kummastakaan kisasta, mutta kokemus oli sitäkin ihanampi.

Kaksi kuvaa: nuori nainen cosplay-asussa ja kolmen nuoren porukka kadulla.
Atlantean Syndra asu tapahtumassa Popcult 2017 Lähde: Conikuvat.fi Kuvaaja: Kyuu Eturautti. Oikea: Animecon 2017, kisan jälkeinen ilta, puku vaihtunut kisapuvusta rennompaan T.A.R.D.I.S pukuun. Kuvaaja: Kia Kalvas

Pääsin yliopistoon vuonna 2018, ja harrastaminen jäi opintojen varjoon. Ensimmäisinä opiskeluvuosina ostin useita pukuja netistä, suomalaisilta Facebook-sivuilta, ja tein hyvin pienen osan itse, mutta en kisannut. Coneissa käyminen myös väheni osittain koulun, osittain koronan takia. 

Koronassa oli kuitenkin harrastukseni kannalta jotain positiivista. Etäopiskelua oli paljon enemmän, joten aikaa jäi kotona oleilulle ja täten myös pukujen valmistamiselle. Sainkin uudestaan ompelun aloittamisesta ison motivaatiopiikin harjoitella omaa sinnikkyyttä pukujen valmistamisessa. 

Motivaation ja sinnikkyyden puute huolellisuuteen johti epäsiistiin työjälkeen ja huonosti suunniteltuihin asuihin. Kyllästyin tuntemaan pettymystä siihen, sillä tiesin pystyväni parempaan. En vain jaksanut panostaa. Vannoin itselleni, että tästä eteenpäin ompelen pukuni paremmin ja saan oikeasti olla ylpeä itsestäni ompelijana ja pukujen valmistajana. Aloitin lupauksen toteuttamisen ensiksi uusimalla muutamia vanhempia pukujani, ennen kuin aloitin tekemään kokonaan uusia asuja. 

Kaksi ensimmäistä kisapukuani joutuivat ensimmäisenä uudistuksen kohteeksi. Nämä olivat Ghost Bride Morgana, jolla kisasin vuonna 2016 Popcultissa, ja toinen puku oli Atlantean Syndra, jolla kisasin seuraavana vuonna 2017 Popcultissa. Alla kuvat uusista puvuista.

Kaksi kuvaa naisesta cosplay-asuissa
Vasen: Ghost Bride Morgana, kuvaaja: Aaro Rantala. Oikea: Atlantean Syndra, kuvaaja: Joona Engbom

Koronan jälkeen: nykyhetki ja tulevaisuus

Vuodet 2021-2023 olivat kehittymisen aikaa. Harjoittelin uusia taitoja ja panostin sinnikkyyteen sekä siistiin työjälkeen. Opiskelustressin vähetessä sekä karanteeni aikana sinnikkyyttä harjoitellessa uskalsin unelmoida taas kisaamisesta.

Vuonna 2021 uudistin Barbie Joutsenlampi -asuni, joka ensimmäisen kerran heräsi eloon vuonna 2019. Valmistin lähes kaiken alusta alkaen uudestaan, kuitenkin kierrättäen vanhan puvun materiaaleja. Mikään puvussa ei pysynyt täysin samana kuin aikaisemmassa versiossa. Olin niin ylpeä valmiista puvustani ja kun vihdoin vuonna 2022 con-tapahtumia järjestettiin taas normaalisti koronan jälkeen, uskaltauduin pitkän con- ja kisaamistauon jälkeen osallistumaan cosplay-kisaan Hypeconissa 2023.

Kaksi kuvaa naisesta prinsessamaisessa cosplay-asussa.
Vasen: Odette Barbie joutsenlampi 2019, kuvaaja: Joona Engbom. Oikea: Odette joutsenlampi 2023, kuvaaja: Aaro Rantala

Osallistuin Hypeconin 2023 Kokeneet -sarjaan ja voitin ensimmäisen sijan. Tämä voitto antoi minulle todella ison positiivisen boostin itsetuntooni sekä taitoihini luottamiseen. Kisaaminen tuntui tuon voiton jälkeen yhä vain kiinnostavammalta varsinkin uusissa kategorioissa ja tapahtumissa, joita esimerkiksi vuosi 2024 tarjoaa! Kisaamisessa on sitä jotain jännityksen, ylpeyden, innon, oman kehittämisen ja asun esittelyn sekä muihin tutustumisen magiaa, jonka takia niihin tulee hakeuduttua.

Lopuksi voisin kertoa, kuinka ylpeä olen siitä, mihin olen cosplay-harrastukseni ansiosta päässyt käsityötaitojeni sekä sinnikkyyteni kehittämisessä. Suurin syy miksi tätä harrastan, onkin onnistumisen ja ilon tunne, kun vihdoin näkee työnsä jäljen tai pääsee pukeutumaan lempihahmokseen ja poseeraamaan kameran eteen. Ensimmäistä kertaa uuden puvun pukemisessa on jotain, mitä ei voi selittää, oli se sitten ostettu, lainattu, tai itse tehty: tuo ensimmäinen hetki uuden puvun kanssa on maaginen! 

Meri-Tuuli Malkamäki, Cosplay-harrastaja ja Tokiosta Tapiolaan -näyttelyraadin jäsen

Blogin kansikuva: Meri-Tuuli Malkamäki Mononoke-asussa. Kuvaaja Aaro Rantala.

31.8.2024 Museo Leikki järjestää Espoo-päivänä maksuttoman ja kaikille avoimen Japan POP cosplay-pukunäytöksen. Tervetuloa mukaan katsomaan! 

Tokiosta Tapiolaan – japanilaisen populaarikulttuurin harrastaminen Suomessa -erikoisnäyttely 17.4.2024 – 22.3.2026 Museo Leikissä. Kirjoittajan pukuja ja kuvia on esillä näyttelyssä.

 

Tykkäsitkö artikkelista?

Jaa Facebookiin
Jaa Twitterissä
Jaa Pinterest
Jaa Whats App