Animen ensiaskeleet länsimaissa

Nuori nainen taustallaan anime-mainoksia

Animen ensiaskeleet länsimaissa (1/2)

Tässä kaksiosaisen artikkelin ensimmäisessä osassa Aasian tutkija Viktoria Murskaja valottaa japanilaisen animaation eli animen ensiaskeleita länsimaissa. Animen varsinaisesta läpimurrosta länsimaissa voit lukea 14.6. julkaistavasta artikkelin toisesta osasta, Anime valtavirtaistuu länsimaissa.

 

Johdatus animen historiaan länsimaissa

Toisen maailmansodan jälkeen japanilaisen populaarikulttuurin tuotteita kuten animea, mangaa, pelejä, elokuvia sekä kirjallisuutta alkoi vähitellen liikkua Japanin ulkopuolelle pienissä aalloissa, lähinnä yleisöä jo valmiiksi kiinnostavien yksittäisten teosten muodossa. Animea jakelivat alkuun pääosin vannoutuneimmat harrastajat esimerkiksi VHS-kopioilla. Harrastus levisi näin alakulttuurien sisällä ja esimerkiksi tietotekniikka-alojen opiskelijoiden keskuudessa.

Suuri japanilaisen populaarikulttuurin läpimurto voidaan ajoittaa 2000-luvun taitteeseen Pokémon-animaatiosarjan tulon myötä. Taskuhirviöiden suursuosio teki niistä merkittävän osan myös ihan tavallisten suomalaisten lasten ja nuorten elämää. Vähitellen suuren yleisön ymmärrys animesta on laajentunut piirrettyjen lastenohjelmien tasolta kaikenikäisille sopivaksi viihde- ja taidemuodoksi. Nykypäivänä, kun suoratoistopalveluihin ilmestyy lisää animea viikoittain ja japanilainen visuaalinen estetiikka on inspiroinut vahvasti myös monia länsimaisia teoksia, näyttäisi siltä, että japanilainen populaarikulttuuri on tullut meille jäädäkseen.

Miten anime alkoi levitä Japanin ulkopuolella ja miten sen voittokulku lännessä sai alkunsa? Entä minkälaisia reaktioita ja asenteita japanilaiseen animaatioon on kohdistunut kautta aikojen? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin pyritään vastaamaan tässä artikkelissa ja sen toisessa osassa, vaikka blogikirjoitusten laajuudessa ei täydellistä historiikkia olekaan mahdollista kirjoittaa. On lisäksi todettava, että länsimainen, varsinkin englanninkielinen Japaniin liittyvä kirjallisuus ja tutkimus on monesti lähtökohdiltaan hyvin yhdysvaltakeskeistä. Niinpä valtaosa monenlaisista populaarikulttuurin tuotteista valuu meille Suomeen juuri Yhdysvaltojen kautta, ja näin ollen maan rooli nousee tässäkin kirjoituksessa keskeiseen osaan. Japanilaisen animaation valtaisaa suosiota muissa Aasian maissa tai esimerkiksi Etelä-Amerikassa ei tällä kertaa ole mahdollisuuksia ottaa huomioon, vaikka se tarjoaisi aiheeseen uskomattoman mielenkiintoisia näkökulmia ja vertailukohtia.

Sodanjälkeiset vuodet

Tutkijat ja harrastajat ovat varsin yksimielisiä siitä, että vaikka animaatiota on Japanissa tehty suurin piirtein yhtä pitkään kuin elokuvaakin, nykymuotoisen animeteollisuuden ja etenkin kaupallisen viihdeanimen voidaan nähdä alkaneen ”mangan jumalana” pidetyn Osamu Tezukan animaatiosarja Astro Boysta (Tetsuwan Atomu, 1963). Alkuasetelmaltaan Pinokkion tarinaa muistuttava, taistelevasta kyborgipojasta kertova animaatiosarja nähtiin vuosina 1963–65 myös Yhdysvaltojen televisiossa muokattuna versiona. Se oli ensimmäinen ulkomaille myyty animesarja, ja Tezuka vieraili itsekin Yhdysvalloissa ja tapasi siellä suuresti ihailemansa Walt Disneyn.

Lisäksi läntisissä maissa esitettiin 60-luvun alussa joitakin japanilaisia anime-elokuvia myös elokuvateatterissa, kuten Toei-studion ensimmäinen värillinen elokuva Tale of the White Serpent (Hakujaden, 1958) joka nähtiin Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 1959 ja Yhdysvalloissa vuonna 1961. Elokuva sai inspiraatiota Disneysta ja hyödynsi studiolle tuttuun tyylin myös useita söpöjä eläinhahmoja kiinalaisesta mytologiasta ammentavan tarinan tukena. Muutamasta varhaisesta tähtiteoksesta huolimatta japanilainen populaarikulttuuri säilyi 1960-luvun alussa ulkomailla joka tapauksessa pitkälti kuriositeettina, ja Suomeen animea saatiin odotella vielä kymmenisen vuotta.

Lokalisaation kukkasia

Japani teollistui toisessa maailmansodassa kokemiensa tappioiden jälkeen ennätysvauhtia. Miehitysvuosien heikkolaatuisten, joskin erittäin kekseliäiden peltilelujen sijaan maa alkoi nopein harppauksin tuottamaan vientiin laadukasta elektroniikkaa ja autoja. 1970-luvun loppupuolelle tultaessa Japanista oli tullut maailman toisiksi suurin talous. Yhdysvaltojen näkökulmasta maa oli muuttunut vihollisvallasta vakaaksi ja vauraaksi talousmahdiksi, jonka tehokkuutta sekä ihailtiin että kadehdittiin. Japani kiinnosti uudella tavalla myös ilmiönä ja trendinä, joka näkyi esimerkiksi sisustuksessa ja ruokakulttuurissa.

Japanilaisen populaarikulttuurin maahantuonti ei kiinnostuksesta huolimatta ollut itsestäänselvyys. Aikansa tuottajat ja managerit kokivat ”velvollisuudekseen” muokata japanilaisista teoksista kohdemaan yleisölle sopivia, sillä animen lainalaisuuksia ei ulkomailla vielä tunnettu eikä sen kaupallisiin mahdollisuuksiin uskottu. Teokset valittiin laadun sijaan lähinnä sen perusteella, minkä ajateltiin menestyvän lännessä parhaiten.

Lisäksi animen, kuten muidenkin piirrettyjen, ajateltiin yhä olevan sopivaa sisältöä lähinnä pienille lapsille. Näin esimerkiksi animaatiosarja Gatchamanista (Kagaku ninja-tai Gatchaman, 1972–1974) muokattiin pois väkivaltaisia kohtauksia, ja sarja sai uudet musiikit sekä tapahtumia selittävän kertojahahmon. Sarja julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1978 nimellä Battle of the Planets muun muassa Tähtien sodan (1977) suosion jälkijunassa. Muita tärkeitä 1970- ja 80-luvun sarjoja olivat useista japanilaisista mecharobottisarjoista editoitu Robotech (1985) ja Yhdysvalloissa Speed Racerina tunnettu Mach GoGoGo (1967–1968). Määrätietoinen lokalisointi ja jaksojen leikkaaminen ja liimaaminen oli erittäin tyypillistä varhaisille japanilaisille tuontituotteille.

Anime tulee Suomeen

Euroopassa oltiin halukkaita hankkimaan animea jo hieman ennen Yhdysvaltoja. Muun muassa Italia, Espanja ja Ranska pyörittivät robotti- ja taikatyttöanimea televisiossa jo 1970-luvulla. Etenkin Itävallan kautta japanilaista animaatiota tuli katsottavaksi myös Suomen televisioon ja myöhemmin VHS-kaseteille. Monen suomalaisen lapsuusmuistoihin kuuluvat Maija Mehiläinen (Mitsubachi Māya no bōken, 1975–1982), Tao Tao (Tao Tao ehonkan-sekai dōbutsu-banashi, 1983–1985), Peukaloisen retket (Nirusu no fushigina tabi, 1980–1981) sekä Alfred J. Kwak (Chiisana ahiru no ōkina ai no monogatari: Ahiru no Kuwakku, 1989–1990) ovat kaikki Japanissa animoituja sarjoja, jotka tehtiin yhteistyössä eurooppalaisten tekijöiden kanssa ja dubattiin suomeksi välikielen kautta.

Seikkailu aarresaarella -anime-elokuvan juliste.
Seikkailu aarresaarella -anime-elokuvan juliste. Viktoria Murskajan kotialbumi.

Ensimmäinen elokuvateatterilevitykseen tullut anime-elokuva oli Suomessa vuonna 1973 esitetty Toei-studion Seikkailu aarresaarella (Dōbutsu takarajima, 1971) jonka toi maahan Republic-Filmi. Elokuvan julisteessa ei mainittu mitään animesta, Japanista tai edes elokuvan tekijöistä, vaan sitä mainostettiin ainoastaan Robert Louis Stevensonin alkuteoksen kiinnostavuudella. Aarresaarta seurasi vuonna 1974 toinen Toein teos Saapasjalkakissa (Nagakutsu wo haita neko, 1969). 1980-luvun alussa kotimaassa nähtiin muutama muukin anime-elokuva kuten Remi ja hurja pakoretki (Rittai anime ie naki ko Remi, 1977) sekä Aladdinin taikalamppu (Sekai meisaku dōwa: Arajin to mahō no ranpu, 1982), mutta muuten teatteririntamalla oli pitkään hiljaista, kunnes Muumipeikko ja pyrstötähti (Tanoshii Mūmin ikka: Mūmin tani no suisei, 1992) tuli ensi-iltaan vuonna 1993. Tv-sarja Muumilaakson tarinoita (Tanoshii Mūmin ikka, 1990–1992) on ilman muuta animea sekin, vaikka suomalaisille sen japanilaiset juuret ovat aina olleet toissijaiset.

Ensimmäiset anime-VHS-kasetit julkaistiin Suomessa 1980-luvun alkupuolella hyvin pieninä painoksina. Monille rakkaita varhaisia teoksia ovat esimerkiksi Candy Candy (1976–1979) tai Hopeanuoli (Ginga: Nagareboshi Gin, 1986). Näin vauhdikkaasti Candy Candya kuvaillaan Gerit oy:n ensimmäisen VHS-julkaisun takakannessa: ”Uusi mukaansatempaava taitavasti piirretty filmi soman tytön lapsuudesta ja nuoruusvuosien seikkailuista. Eräs Japanin pidetyimpiä sarjoja, joka on ollut menestys Englannissa, Italiassa, Ranskassa ja Ruotsissa. Nyt Suomessa!”

Hopeanuoli-mangapokkari ja -pehmolelu
Hopeanuoli-anime on ollut monen suomalaisen ensimmäinen kosketus animeen. Kuva: Museo Leikki

Teknologian aikakausi ja uusi cyberpunk-kuvasto

Japanin sodanjälkeinen talouskasvu ei ollut kaikille pelkkää juhlaa. Maan nopea kasvu elektroniikan ja teknologian mahtimaaksi mahdollisti toki japanilaisille itselleen korkean elintason, mutta toi länsimaiseen viihteeseen myös uudenlaisia representaatioita ja uhkakuvia. Öljykriisistä toipuvien Yhdysvaltojen katseet kohdistuivat nyt pelonsekaisella uteliaisuudella nopeasti kehittyvään itään. Vertailuasetelman on nähty synnyttäneen cyberpunk-genren, joka sovelsi itämaista kuvastoa usein läntistä todellisuutta heijastaviin dystooppisiin teknologianarratiiveihin.

Kehityskulku toi länsimaihin myös uudenlaisen visuaalisen ilmeen, jota kutsutaan nykyään tekno-orientalismiksi. Kuuluisin esimerkki lienee edelleen Ridley Scottin Blade Runner -elokuva (1982), jonka sumuisen suurkaupungin estetiikka lainasi siihen aikaan huippumodernina kaupunkina koetun Tokion visuaalista materiaa ja käytti hyödykseen niin aasialaisia fontteja kuin kehoja rakentamaan kuvaa Aasiasta tulevaisuuden mahtina.

Uudentyyppinen kuvasto teki tilaa sille, että japanilaisesta populaarikulttuurista kiinnostuivat nyt maan ulkopuolella myös aikuiset, etenkin nuoret miehet. Tärkeitä merkkipaaluja länsimaissa ovat olleet etenkin Masamune Shirown luoma Ghost in the Shell -manga (Kōkaku kidōtai, 1989–1991) ja siitä versonnut Mamoru Oshiin anime (1995) sekä tietysti Katsuhiro Ōtomon dystooppinen manga (1982–1990) ja elokuva (1988) Akira, joka kirvoitti taide-elokuvayleisön mielikuvitusta saatuaan vuonna 1992 ensi-iltansa myös Suomessa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. Akira rikkoi jotakin konventionaalista, sillä väkivaltainen ja kehollista kauhua sisältävä psykologinen scifi-elokuva ei ollut enää markkinoitavissa lasten piirrettynä, joten elokuvaa piti lähteä levittämään nimenomaan japanilaisena animaationa eli animena. Laajaa teatterilevitystä Akira ei saanut, vaan elokuvasta tuli niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin kulttituote, joka levisi VHS-tallenteina. Virallisen suomeksi tekstitetyn julkaisun Akira sai vuonna 1996.

Anime-hahmo jarruttaa sivuttain moottoripyörällä.
Akira-elokuvaa markkinoitiin nimenomaan animena aikuisille. Kuva: Cinema Mondo

Vaikka esimerkiksi Akiran kaltaisen teoksen taiteellinen arvo on kiistaton, edellä mainituille teoksille on ennen kaikkea yhteistä se, että ne sattuivat olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Näin Hopeanuolen ja Candy Candyn kaltaiset yksittäiset sarjat onnistuivat tavoittamaan suomalaisenkin katsojan. Anime alkoi levitä harrastuksena ja omilla jaloillaan seisovana ilmiönä kuitenkin paljon myöhemmin, mikä vaati etenkin internetin yleistymisen ja levityskäytänteiden muuttumisen. Näihin vaiheisiin voi tutustua tekstin jälkimmäisessä osassa Anime valtavirtaistuu länsimaissa.

 

Viktoria Murskaja, Tokiosta Tapiolaan -näyttelyraadin jäsen ja Museo Leikin opas
v.murskaja@gmail.com
www.viktoriamurskaja.com

Blogitekstin kansikuva: Viktoria Murskaja vuonna 2015 Akihabarassa, Tokiossa. Viktoria Murskajan kotialbumista.

 

Tokiosta Tapiolaan – japanilaisen populaarikulttuurin harrastaminen Suomessa -erikoisnäyttely 17.4.2024 – 22.3.2026 Museo Leikissä. Kirjoittajalta lainattua esineistöä on nähtävissä näyttelyssä.

 

Lähteitä ja lukemista

  • Alt, Matt. Pure Invention: How Japan’s Pop Culture Conquered the World (2020)
  • “Candy Candy 1” (Fix-Galleria, n.d.)
  • Haapanen, Riikka. Kuvia 80-luvulta – Akira, japanilaisen kyberpunkin klassikko, on jälleen ajankohtainen. (Mustekala, 2021)
  • Kelts, Roland. Japanamerica: How Japanese Pop Culture Has Invaded the U.S. (2007)
  • Ladd, Fred. Astro Boy and Anime Come to the Americas: An Insider’s View of the Birth of a Pop Culture Phenomenon (2008)
  • Lehtinen, Jari. Animen aika: Japanilaisen animaation historia (2011)
  • Niskanen, Eija. “The Tale of the White Serpent (1958)” (Kino Regina, n.d.)
  • Salokangas, Laura. Japania tekstittämässä: Av-kääntäjien näkökulmia japanin kääntämiseen (Helsingin yliopisto, 2023)
  • Steinberg, Mark. Anime’s Media Mix (2012)
  • Sundqvist, Janne. Muumeista Totoroon – Miten anime hivuttautui Suomeen? (Yle Uutiset, 2012)
  • Valaskivi, Katja. Pokemonin perilliset: Japanilainen populaarikulttuuri Suomessa. (Tampereen yliopisto, 2009)

Tykkäsitkö artikkelista?

Jaa Facebookiin
Jaa Twitterissä
Jaa Pinterest
Jaa Whats App